Hiljaista tehoa

Joskus on sanottu, että mitä enemmän ääntä ja mustaa savua, sen tehokkaampi kone. Sandvik Ranger DX800i -porauslaite osoittaa tämän uskomuksen kuitenkin täysin päinvastaiseksi. Swerockin keväällä 2022 hankkima melusuojattu Ranger on i-malleista tuttuun tapaan paitsi tehokas ja vähäpäästöinen, myös hämmästyttävän hiljainen. Tätä piti käydä kuuntelemassa omin korvin.

Avolouhoksilla syntyy aina toiminnan käynnissä ollessa ympäristöön monenlaista ääntä, ja kun kivi ja metalli lyövät yhteen, eivät kyseessä ole välttämättä aina ne suloisimmat soinnut – ainakaan sivullisten ja naapureiden mielestä. Vuosien myötä aihe on noussut yhä enemmän esille, ja vaatimukset ympäristön huomioimisesta äänen suhteen ovat siirtyneet myös luvitukseen. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun louhintaa ja murskausta tehdään isossa mittakaavassa lähellä taajamia.

Yksi tällainen kohde on Tuusulassa sijaitseva Swerockin louhos, aivan siinä Lemminkäisen kallioiden vieressä oleva Focus-teollisuusaluetyömaa, josta irrotetaan tulevina vuosina noin 800 000 kiintoa kiveä. Ja vaikka ollaankin vielä pääkaupunkiseudun mittapuulla syrjässä, ja jopa lentomelualueella, on kohde kuitenkin melulupien varassa. Siinä missä montun pohjalla tapahtuvaa murskausta vielä vaimentavat kallioseinät, täytyy kallion päällä tapahtuvaa porausta vaimentaa muilla menetelmillä. Yksi tapa on ollut kasata naapureiden suuntaan ääntä eristävä maavalli, mutta vielä tehokkaammaksi keinoksi on osoittautunut laitekohtainen meluvaimennus, eli tässä tapauksessa Sandvik Ranger DX800i:n NoiseGuard-kotelointi.

Äänen anatomiaa.

Focus-kohteella uudesta koneesta jutellaan yhdessä Swerockin räjäytystyönjohtaja Tero Lehmuskosken, kunnossapitopäällikkö Asko Kivimäen sekä porari Roni Oksasen kanssa. Ja nimenomaan jutellaan, ei huudeta, vaikka kone poraa jatkuvasti taustalla. Itse asiassa tilanne on hieman epätodellinen, sillä yleensä tällaista kokoluokkaa edustavan poralaitteen lähistöllä porauksen ääni kuuluu suojainten läpikin voimakkaasti, ja vain välttämätön kommunikointi onnistuu isoilla kirjaimilla. Nyt voidaan varsin lyhyen välimatkan päässä keskustella niitä näitä sen kummemmin ääntä korottamatta. 

Kyse onkin taajuuksista, sillä ei kone sentään äänetön ole. Tällaisessa päältäiskevässä laitteessa noin 75 % melusta syntyy porauksesta, ja poratessa se ihmiskorvaa häiritsevin osuus muodostuu äänentaajuusalueella 2 500–10 000 hertsiä. Ihmiskorva aistii parhaiten ääniä 500–4 000 hertsin välillä, ja kaikkiaan korva erottaa yleensä taajuuksia välillä 20–20 000 hertsiä. Kuuloalue on kuitenkin kaikkein herkimmillään yläkeskialueella, eli 2 500–5 000 hertsin välillä, ja mitä korkeampi äänen Hz- eli hertsiluku on, sitä kimeämpi on ääni. Matalammat äänitaajuudet eivät ole niinkään häiritseviä kuulolle kuin korkea rähinä, ja juuri tätä yläpäätä on Sandvikin meluvaimennuksella keskitytty poistamaan. 

Kokonaismelupäästöjä äänen A-painotettuna Lw-tehotasona mitattaessa tällaisen poralaitteen tasot liikkuvat suojaamattomana yleensä karkeasti jossakin LwA 125 db A:n tienoilla. NoiseGuard-koteloinnilla melutasoa pystytään leikkaamaan jopa -12,9 desibelin verran. Koska desibeliasteikko on logaritminen, eli muutos ei ole lineaarista, on tämä muutos jo erittäin huomattava ihmiskorvan kestokykyä ajatellen. Tätä muutosta havainnollistaa hyvin se, että Sandvikin mukaan 16 metrin päästä mitattuna melutaso on leikkaantunut jo peräti 95 % verrattuna melusuojaamattomaan vastaavaan poralaitteeseen.

Tietenkin kaikki yli 85 desibelin melutason ylittävä ääni on ilman kuulonsuojausta pitkäkestoisesti haitallista korvalle, mutta kriittinen kipupiste alittuu, ja tämä on poralaitteista puhuttaessa jo melkoinen saavutus.

Työmaalla koneen läheisyydessä kuulon suojaaminen on toki työtuvallisuussäännösten mukaan edelleen paitsi pakollista, myös järkevää. Selvän eron äänessä huomaa jo suojainten kanssakin, kuten aiemmin tuli todettua, ja luonnollisesti tämä tarkoittaa myös selvästi vähäisempää melutasoa ympäristöön. Oma lukunsa on vielä ohjaamon hiljaisuus, sillä Ranger DXi -sarjan poralaitteissa ne ovat jo lähtökohtaisesti 73,5 desibelin melutason takaavia iCab-malleja, ja tätä NoiseGuard parantaa entisestään.

Vaimennus ei vaikeuta työtä.

Sandvikin melusuojattuja porauslaitteita on ollut markkinoilla jo aiemminkin, ja myös Swerockilla on näistä kokemusta pitkältä ajalta, eli aiemman Lemminkäinen Infra Oy:n päivistä lähtien. ”Aikanaan Muurlan moottoritieytömaalla meillä oli jo meluvaunuja käytössä, vuosi oli 2007”, muistelee Asko Kivimäki. ”Monessa paikassa näitä jo vaaditaan, esimerkiksi juuri pääkaupunkiseudulla, Keravalla, Kirkkonummella ja niin edelleen”, lisää Tero Lehmuskoski. ”Vaikka työmaa olisi syrjässäkin, eli vaikka ei olla taajamassa, lähimpään naapuriin on silti usein vain muutama sata metriä, emmekä halua ketään hermostuttaa”, hän jatkaa. Toisinaan, kuten tällä kohteella, rakennetaan vielä erillisiä meluvalleja, ja lopputulos onkin onnistunut. Se todennetaan mittauksin, jotka kertovat, ettei louhinta usein olekaan enää alueen meluhaitoista merkittävin. ”Monesti vaikkapa jossakin moottoritietyömaalla se ohiajava liikenne on mittauksissa suurempi melunlähde. Silti juuri meidän pitää alittaa tiukasti ne raja-arvot”, Kivimäki muistuttaa.

Uusinta mallia edustava melusuojattu Ranger DX800i on jonkin verran perusmallia kookkaampi poralaitteiston osalta, sekä tietenkin hankintahinnaltaan jonkin verran arvokkaampi. Käytännön työssä melukotelointi ei kuitenkaan aiheuta porarille hidasteita tai hankaluuksia. ”Kamerat kuvaavat kotelon sisällä, eli siitä näkee mitä tapahtuu, kun luukut ovat kiinni. Jos jotain pitää tehdä, luukut saa nopeasti ja helposti napista painamalla auki, ei siinä ole mitään ihmeitä”, kertoo Roni Oksanen. 

Isoimmaksi eroksi ”tavalliseen” poravaunuun Asko Kivimäki nostaakin kustannuskysymyksen. ”Näistä hiljaisista vaunuista kun joku vielä toivottavasti maksaisikin meille vähän lisää, ei olisi mitään estettä ottaa jatkossa jokainen uusi Ranger tällä varustuksella. Ihan vielä ei kuitenkaan olla siinä, joten katsotaan aina tilanteen mukaan.” Kivimäen mukaan aktiivisessa käytössä Swerockilla Suomessa on tällä hetkellä 13 tämän kokoluokan poravaunua, ja Sandvik DX800i on osoittautunut erittäin toimivaksi tuotteeksi. ”Näitä i-Rangereita on nyt neljä kappaletta, ja kokoluokka on 800:ssa sopiva. Isoimpaan 900-malliin ei ole nähty tarvetta”, Kivimäki linjaa.

Teho tulee työtunneista.

Kysyttäessä syytä Ranger DXi-malliston etumatkaan saa vastaukseksi useampiakin näkökohtia. Automatiikka tulee ensimmäisenä esiin sekä Kivimäen, Lehmuskosken että Oksasen kommenteissa. ”Yksiltä sijoilta tapahtuva useamman reiän porausautomatiikka on todella toimiva, ja se on jossakin vaiheessa tulossa vanhempiinkin laitteisiin saataville”, Asko Kivimäki avaa. ”Automatiikka syöttää ja purkaa itse letkan suunnitelman pohjalta, ja se todella lisää tehokkuutta”, kuvailee Tero Lehmuskoski. ”Kone poraa ilman että porarin tarvitsee tehdä mitään. Porari voi pitää vaikka ruokatunnin ilman porauksen katkeamista, tai teroitella kruunuja sillä aikaa, joten tuottavaa työtä tulee päivään heti selvästi lisää.”

Roni Oksasen mukaan automaattiporaus toimii luotettavasti ja siihen ei juurikaan tarvitse puuttua. Erityisesti letkan purkuvaiheessa toimintavarmuus on ollut hyvä, sillä se on yleensä vaiheista kaikkein kriittisin häiriölle ja jumitukselle. ”Automaattipurku on toiminut hyvin, ja jos tulee häiriö, järjestelmä yrittää itsekseen muutaman kerran. Olen porannut aiemmin myös vanhemmalla DX780:lla, ja kyllä siinä sai tehdä kaiken käsin, eli porarille selkein ero i-mallissa on tämä laaja automaatio, ja tietenkin vielä se hiljaisuus”, Oksanen sanoo.

• 

• 

• 

• 

Toisena etuna automatiikan yhteydessä mainitaan 290° kääntyvä ylävaunu, eli 180° vasemmalle, 110° oikealle. Kun puomiston sivusiirtoa on 2,29 metriä ja ulottuvuutta 5,2 metriä, saadaan porauksen peittoalaksi yksiltä telansijoilta 55 neliömetriä. 

• 

• 

”Myös laitteen tukevuus ja painopiste ovat onnistuneet. Vaunun siirtely jyrkissä tai hankalissa paikoissa on helpompaa, kun ylävaunun saa käännettyä ajosuuntaan. Samoin käännön lisäjarru on todella tiukka, ylävaunu ei heilu yhtään vaikka painoa on puomiston päässä”, Asko Kivimäki toteaa. 

”Kyllä tämä kääntyvällä ylävaunulla aikaansaatu peittoalueen kasvu ja automatiikalla saavutettava työtehon lisäys ovat mielestäni merkittävimpiä harppauksia pitkään aikaan poravaunujen kehityksessä”, Kivimäki kiittää lopuksi. ”Hiljaisuus ja vähäpäästöisyys tulevat hyvänä lisänä siihen päälle.”